Letterheads historiaa

Kylttimaalaus tai -tekstaus olivat ulkomainonnan arkitavaraa vielä 70-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen tulivat tietokoneohjatut tarraleikkurit, jotka olivat maalaamiseen verrattuna hyvin edullisia, mutta samalla ne tasapäistivät nimikylttien ulkonäön. Suomessa käsityömäisen kylttivalmistuksen perinnettä jatkoi vielä 80-luvulle kauppojen käsin tekstatut banderollit ja ikkunoihin asetetut mainosjulisteet, niiden valmistaminen tapahtui leveällä tussilla, mutta sen jälkeen taito on lähes kadonnut, koska alan koulutus on lopetettu.

USA:ssa Letterheads -ryhmä syntyi vastaliikkeeksi vahvasti alaa valtaavalle tarrabisnekselle. Wikipedia kertoo tarinaa näin: ”Letterheadsit saivat alkunsa Denveristä Coloradosta vuonna 1975, synnyttäjinä oli joukko kylttimaalausyrityksen harjoittelijoita ja ammattilaisia: Rick Flores, John Frazier, Bob Mitchell, Mark Oatis, Mike Rielly, Earl Vehill, Mike Author, Joe Tedesco, Jim Schultz ja Noel Weber. Termin ”Letterheads” keksi Earl Vehill. Kaikkia osallistujia yhdisti yhteinen kiinnostus kylttimaalauksen suunnitteluperiaatteisiin ja tekniikoihin joita ei enää opetettu sen ajan maalauskouluissa tai kyltinvalmistuksen työpaikolla. Monet osallistujia olivat olleet Jerry Albrightin opissa ja he tunsivat kylttimaalari-taiteilija Larry Albaughin, jonka studiossa kokoonnuttiin monia kertoja.

Juuri Albaugh kehitti kirjainyhdistelmän I.O.A.F.S. joka on pysytellyt käytössä meidän päiviimme saakka. (Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, kysy kylttimaalarilta). Varhaiset tapaamiset olivat epämuodollisia ja mukaan mahtui reippaasti ilonpitoa, toki kylttimaalauksen ympärille sitoutuneena. Jerry Albrightin esimerkin mukaisesti tiedon jakaminen muodostui ryhmän vahvuudeksi. Samassa yhteydessä kaivettiin esiin varhaiset, 1900-luvun alussa valmistuneet opaskirjat, jotka omalta osaltaan olivat toimineet aikanaan tiedonvälittäjänä. Koko 1970-luvun ajan kokoontumiset tapahtuivat pääasiassa Coloradossa, mutta tieto kokoontumisista alkoi levitä. Satoja uusia jäseniä lähti mukaan 1980-luvulla ja liike lähti selkeään kasvuun”.

Samalla idealla synty myös Pinhead-ryhmä 1980-luvun alkupuolella, sen periaatteet olivat samankaltaisia, mutta olivat kallellaan enemmän pinstripingin ympärillä tapahtuvan toimintaan.  ”Tapahtumat kestävät yleensä useita päiviä ja osallistujat tekevät tekstausmaalausta, pinstripe-raitamaalausta, kaiverrusta, lehtikultausta ja usein työstävät kylttejä myös lasille. Tapahtumissa on tarjolla uskomaton määrä osaamista, taitoa, sekä erityisesti tietoa, jota jokainen saa imeä käytännössä ilmaiseksi. Kaiken tämän ympärille syntynyt ammatillinen ja henkilökohtainen ystävyys tekee viikonlopuista poikkeuksellisen merkityksellisiä”.

Kylttimaalaus on tyypillinen oppipoika-mestariammattikunta, jonka tiedot ovat ulkopuolisilta pidetty salassa. Siksi avoin Letterheads-ajattelu onkin hyvin merkityksellistä. Euroopassa erityisesti Britanniassa on ollut aina vahva kylttimaalauskulttuuri, ensimmäiset yhteiset tapahtumat, joissa oli kansainvälisiä vieraita, olivat Mark Curbishleyn järjestämiä. Hänen kokoontumisensa olivat vuosina 1993-94. Peter Millinchamp järjesti kokoontumisen 1995 seuraavana vuonna mentiin Dubliniin Irlantiin Peter McCullenin järjestämään kokoontumiseen. Vuonna 1997 Jon Leeson järjesti Leicesterissä hienon Midlands Mayhem-tapahtuman, jossa oli selvä keskiaikainen teema. Siellä nähtiin myös ensimmäinen suomalainen maalari, Pekka Mannermaa, joka toi konseptin myös Pohjoismaihin, ensimmäinen tapahtuma oli Ruotsissa 1997. Stripe-O-Rama – kokoontuminen noudattaa samaa ajatusta ja vuodesta 1999 lähtien sitä on järjestetty Suomessa.

Vuonna 1998 kokoonnuttiin Skotlantiin Steward McLarenin Brave Art -tapahtumaan ja vuonna 1999 oli vuorossa USA, kylttimaalauksen kansainvälinen lähettiläs Mike Meyer järjesti kotikaupungissaan Mazeppassa Minnesotassa tapahtuman, jossa varmastikin puolet pikkukaupungin kaupallisista rakennuksista sai jonkinlaisen kyltin. Näissä tapahtumissa nähtiin osallistujia myös muista Euroopan maista ja mm. Australiasta. Tämän jälkeen kansainvälisiä tapahtumia järjestettiin vielä Englannissa ja Kreikassa mutta pikkuhiljaa kansainväliset tapahtumat hiipuivat 2010-luvulle saavuttaessa.

Internetillä on ollut suuri vaikutus kylttimaalauksen uuteen nousuun. Mick Pollard järjesti kansainvälisen ”What the Dickens” -tapahtuman 2014 Rochesterissa Englannissa ja sen jälkeen käynnistynyt uusi innostus on tuonut mukanaan myös uuden sukupolven, johon kuuluvat mm. fonttisuunnittelijat. Samalla vanhemmat sukupolvetkin ovat innostuneet uudestaan ja kun Amsterdamissa järjestettiin 2015 tapahtuma, oli se kansainvälisin koskaan järjestetty kokoontuminen. Sen jälkeen ovat Letterheadsit kokoontuneet Oslossa, Portossa Portugalissa, Lontoossa, Tokiossa ja nyt vihdoin Helsingissä.

Elämme aikaa, jossa käsityön arvostus on nousussa. On artisaaniolutta, käsintehtyjä kenkiä, persoonallisia baareja ja siihen yhteyteen sopivat käsintehdyt artesaanikyltit erinomaisesti. Vaikka kylttimaalaustaito on Suomessa ollut kuollutta jo yli 30 vuotta, ovat muutamat ravintolat ja erikoisliikkeet pitäneet liekkiä elossa. Kustom Kulture-ryhmä on ehkä voimakkaimmin vaikuttamassa myös kylttimaalauksen suosion uuteen nousuun Suomessa. Sieltä tulevat taitavat käsityöläiset ja taiteilijat, kuten pinstrippairit ja tatuoijat ovat oivaltaneet kylttien merkityksen ja he ovat vaikuttamassa myös siihen, että haastava laji on taas nousemassa takaisin kartalle. Uskomme, että 20 vuotias Arctic Pinheads on myös vaikuttanut ja vaikuttaa vahvasti kylttimaalauksen suosion uuteen nousuun Suomessa.